Job 31

Jobin nuhteeton elämä

1 "Olen tehnyt liiton silmieni kanssa: Kuinka voisinkaan katsoa neitsyen puoleen? 2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä? 3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. 4 Eikö hän näkisi teitäni ja laskisi kaikkia askeleitani? 5 Jos olen koskaan turhuudessa vaeltanut, jos jalkani on kiiruhtanut petokseen, 6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava nuhteettomuuteni. 7 Jos askeleeni ovat poikenneet tieltä ja sydämeni seurannut silmiäni tai tahra tarttunut käsiini, 8 syököön toinen, mitä kylvän, ja vesani revittäköön juurineen. 9 Jos sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja väijyin lähimmäiseni ovella, 10 jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot muut häntä. 11 Sillä se olisi ollut paha teko ja raskaasti rangaistava rikos, 12 tuli, joka kuluttaisi kadotukseen ^{▼▼ Hepr. abaddon.} asti ja hävittäisi kaiken, minkä olen saanut hankituksi. 13 Jos pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita-asia kanssani, 14 niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? 15 Eikö sama, joka loi minut kohdussa, luonut häntäkin, eikö sama meitä kohdussa valmistanut? 16 Olenko kieltänyt puutteessa olevilta heidän tarpeensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? 17 Olenko syönyt leipäpalani yksin, orvon saamatta syödä siitä? 18 En, vaan nuoruudestani saakka kasvatin häntä kuin oma isä ja äitini kohdusta asti holhosin häntä. 19 Jos näin menehtyvän ilman vaatteita ja köyhän verhoa vailla, 20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä karitsojeni villoilla, 21 jos puin nyrkkiä orvolle, kun näin pidettävän puoltani portissa, 22 irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan. 23 Sillä silloin pelättävä olisi minulle Jumalan rangaistus enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. 24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin kultakimpaleelle: 'Sinä olet turvani', 25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, 26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, kun se kulki mahtavana, 27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja annoin suudelmia kädelleni, 28 sekin olisi rangaistava rikos, sillä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta ja huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus? 30 En ole sallinut suuni tehdä syntiä ja toivottaa kirousta hänen sielulleen. 31 Eikö telttani väen pidä myöntää, että jokainen on saanut lihaa kyllikseen? 32 Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona, vaan pidin oveni auki tielle päin. 33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikoksiani ja kätkenyt poveeni pahat tekoni? 34 Olenko säikkynyt suurta joukkoa ja pelännyt koko heimon ylenkatsetta, niin että pysyin hiljaa menemättä ovestani ulos? 35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on kruksini ^{▼▼ Omistusmerkintä oli tav-kirjaimen muotoinen risti (x), kruksi.}! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa vastapuoleni kirjoittaisi riita-asiani kirjaan! 36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen kruunuksi päähäni. 37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas. 38 Jos peltoni huutaisi minua vastaan ja sen vaot yhdessä itkisivät, 39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, 40 kasvakoon vehnän sijaan orjantappuroita ja ohran sijaan rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.